7.1-12.1.2014.Queenstown, meidän seikkailijoiden mekka...

7.1
Saavuimme Queenstowniin mutkaista tietä pitkin. Eteläiset alpit muuttivat maisemat varsin jylhiksi. Majoituimme Cranbury court nimiseen motelliin. Huoneisto oli vähän Taupon huoneiston kaltainen, mutta pienempi eikä uima-allasta. Eipä huoneita kuitenkaan kauaa ihmetelty, kauppa piti taas etsiä, käydä syömässä (meksikolaista tällä kertaa ) ja sitten vaan painuttiin suoraan pehkuihin. t. Petteri

8.1
Uusi päivä, uudet kujeet! Tämän päivän suunnitelma oli matkustaa gondolilla vuoren huipulle. Gondoli nousi jyrkästi ylöspäin ja sieltä oli loistava näkymä kaupunkiin ja läheiselle Wakatipun järvelle. Järvi on Uuden Seelannin järvistä kolmanneksi suurin ja vähän kuin S-kirjaimen muotoinen mutkitteleva kirkkaan turkoosi järvi. Valitettavasti vesi on kesälläkin noin + 10 C, sillä vesi tulee vuoriston jäätiköiltä, ei siis mikään uimajärvi...

Järvi on niin turkoosi, että se näyttää jotenkin epätodelliselta.

 Ylhäällä oli jonkinlainen mäkiautorata jota sitten ajeltiin. Ensin mentiin hissillä ylös ja sitten tultiin mäkiautolla alas. Mäkiautoruljanssin jälkeen käytiin kahvilla ja kaakaolla. Sitten suuntasimme Zipline vaijeriradalle. Vaijeriradalle kuljettiin helikopterikentän ohi, josta nousi odotteluaikana kahdesti helikopteri. Mielenkiintoista seurattavaa! Zipline-radalle täytimme paperit, nimi, sukunimi ja blaa blaa blaa... Sitten varusteet päälle, kypärät päähän ja ensimmäiselle vaijerille mars! --> Perheitä oli kaksi, oppaita kaksi, mutta vaijereita yksi. Wellingtonista tuleva perhe laski meitä edellä, me sitten perässä. Vaijeri nro. 1:sellä otimme tuntumaa vaijerilaskuun suht. pitkässä vaijerissa. Rappuset alas tyhjyyteen, ja vaijeri kaappasikin jo sinut mukavaan liukuun. Sitten odoteltiin, että kaikki perheet + oppaat olivat seuraavassa puussa. Puhuttiin hieman jostain luonnonsuojelusta, minkä selvää saimme. Sitten seuraavalle vaijerlle. Vaijeri nro: 2:sella edeltä menevä opas näytti temppuja, mitä seuraavalla kolmella vaijerilla sai tehdä. Pää alaspäin, jalat ylöspäin, kädet irti ja tätä rataa... Kaikki Kipaa lukuun ottamatta menivät ylösalaisin. Sitten seuraavalle vaijerille. Vaijeri nro: 3: sella laskimme temppuja tehden, vähän niin kuin "vanhat tekijät!" Luvassa oli Vaijeri nro: 4, viimeinen vaijeri. Tälä vaijerilla oli lupa tehdä lentävä lähtö, eli juostaan tyhjyyteen ja hyppy vaijerin varaan. Perheet vaihtoivat järjestystä, Vartiat ensin Siiri kärjessä ja Wellingtonilaiset sitten. Siiri veti parhaimman lähdön pää alaspäin-tempulla maustettuna. Muut vain sitten matkivat perässä,( paitsi Kipa, joka teki kyllä lentävän lähdön, mutta ei edelleenkään kyennyt olemaan ilmassa pää alaspäin - pelkuri...). Kun kaikki olivat päätepistessä, riisuttiin valjaat lähdimme kipuamaan takaisin ylös. Helppo homma! Ziplinen olisin voinut laskea uudelleenkin, mutta kyllä se vähän kukkaroa verottaisi. Ziplinen jälkeen laskimme vielä 3 krt Lugo-mäkiautoilla. Tämä kesäkelkkarata oli ehdottomasti paras, vaikka (HUOM. Nurmet) Itävallan kesäkelkkarata ja Kuusamon kesäkelkkarata ovat kyllä myös melko nopeahkoja! Kelkkailun jälkeen Gondolilla alas ja kaupan kautta kämpille tekemään terveellistä kotiruokaa. t. Ilari

 Antti ja Siiri saapuvat maaliin kelkkaradalla.

 

 Siiri valmiina valjaissaan ziplinelle

 

Saakohan tästä kuvasta tolkkua? Petteri laskee vaijeria ja on juuri kääntymässä ylösalaisin