Farmilla yökylässä

Olimme aika rähjäisessä kunnossa, kun saavuimme vaelluksen jälkeen Boyesin farmille Motuekassa. Isäntä esitteli nopeasti kämpän, uima-ja porealtaan ja aamiaistarpeet ja laski meidät syömään noutokiinalaistamme, jota siten ahmimmekin nälkäisinä. Kipa havahtui likaisten vaatteiden runsauteen ja meni kyselemään pyykkimahdollisuutta - onnistuu! Rouva pyykkäsikin sitten illan mittaan meille kaksi koneellista pyykkiä ja me ramppasimme vähän väliä kysymässä koska ne voisi levittää kuivumaan ja rouva totesi vain että they are under control...Aamulla meille sitten ilmestyi kasa kuivaa pyykkiä nätisti viikattuna...Tätä sanoisin palveluksi! Kävimme iltauinnilla (kylmää uimavettä, toteaa Petteri!) ja lojumassa poreammeessa (ah, ihanan lämmintä) ja sittenpä sitä oltiinkin jo kypsää kamaa petiin. Miten voi nukuttaakin niin paljon...

Aamulla isäntä totesi meidän näyttävän jo vähän freesimmiltä ja nappasi meidät nelivetoautonsa kyytiin ja vei kukkuloille katsomaan eläimiä, Antti oli kertonut jo illalla että olemme eläinlääkäreitä, joten meillä oli oikein hyvät keskustelut maataloudesta ja lehmistä. Isäntä kyseli neuvoa erään lehmän syylännäköisistä kasvaimista, joista totesimme tyynesti, että ei aihetta toimenpiteisiin... Tubi oli aiheuttanut ongelmia tilalla, mutta nyt niiden pitäisi olla taaksejäänyttä elämää, eläinten myynti oli pysähtynyt ja ilmeisesti ihotestejä ja verinäytteitä oli tehty varsin runsaasti...Tila itse kasvatti Aberdeen Angus-karjaa ja sen lisäksi otti talvikaudella laitumelleen kuntoutumaan umpilehmiä ja sen jälkeen lampaita. Tämä kesä on kuulemma ollut poikkeuksellisen kostea, kun taas viime kesä oli  niin kuiva, että eläinmäärää oli vähennettävä rajusti.Vuodet eivät siis ole veljeksiä täälläkään. Lisäksi tila kasvattaa metsää, puunkasvu on vähän eri luokkaa kuin meillä - korjuukypsää tulee noin 25 vuoden välein.  Oli oikein mukava jutella maataloudesta ja metsänhoidosta isännän kanssa, mutta matkaa piti jatkaa, joten heitimme hyvästit ja suuntasimme vuorien yli kohti  Hanmer springsiä.

 Kiiltäväkarvaisia olivat emot laitumella...

 

 

Tilan duunarit, karjakoirat, olivat erittäin ystävällisiä ja kroonisesti  rapsutuksentarpeessa. He matkustavat auton lavalla rutinoituneesti.